maanantai 29. lokakuuta 2012

Rooma

 
Sikstuksen kappelin katossa on jotain tuttua: Aatamin luominen.
Matkustin Roomaan bussilla (Matera Piazza Matteotti - Roma Tiburtina). Suora yhteys kesti 6 tuntia ja maksoi 30 euroa. Paluumatkalla tulin junalla Roma Terministä Bariin (4 tuntia, 54e) ja sieltä jatkoin FAL-junalla (1,5 tuntia, 4,5e) Materaan.

Majoituspaikkanani oli hotelli lähellä Termini-asemaa. Koska Termini on liikenteen solmukohta, siitä pääsi kätevästi minne tahansa. Molemmat metrolinjat kulkevat Terminin kautta. Lisäksi joutui käyttämään jatkuvasti myös busseja sekä raitiovaunuja, koska metrolinjat eivät kulje kaikkiin mielenkiintoisiin paikkoihin tai kaupunginosiin. Liikennevälineissä oli välillä pientä säätämistä. Perjantai-iltana metron B-linja oli jostain syystä suljettu. Lauantaisen mielenosoituksen takia bussit lähtivät eri paikasta kuin normaalisti.


Pietarinkirkon aukiolla. Taustalla valkoisen katoksen alla on myös
paavi, vaikkei häntä tässä kuvassa juuri näykään.
Näin paavin. Paavi pitää Pietarinkirkon aukiolla julkisen vastaanoton keskiviikkoisin klo 11, ellei ole matkoilla. Tapasin Suomen suurlähettilään ja keskustelimme muun muassa residenssimme avajaisista. Vierailin Villa Lantessa, joka sijaitsee Gianicolo-kukkulalta, ja jolta avautuu upea näkymä koko Roomaan.



Pantheonin pyöreän kupolin reiästä valo (ja myös sade) pääsevät sisään.
Pääsin tutustumaan Roomassa sijaitsevaan taiteilijaresidenssiin, joka on tarkoitettu pohjoismaissa asuville taiteilijoille. Kyseessä on Circolo Scandinavo - Residence in Rome for Nordic Artists. Residenssiin voivat siis myös suomalaiset taiteilijat hakea. Siellä voi käydä tutustumassa.

Fontana di Trevi, tai osa siitä.













Rooma on ihme. Hyvä tapa tutustua kaupunkiin on kävellä. Tai seurata vaikkapa jollakin aukiolla kaupungin kuhinaa. Suosikkikohteitani ovat erityisesti:
Sikstuksen kappeli


Colosseum.
Valokuvia tuli otettua enemmän kuin ikinä missään, noin viitisen sataa. Ohessa muutamia.

Tuomo

maanantai 22. lokakuuta 2012

Kanjonin toisella puolella


Matera kuvattuna kanjonin vastakkaiselta puolelta.
Viime viikonlopun kohokohta oli käydä Murgian puistossa, kanjonin toisella puolella, tutustumassa luoliin. Luolia on yli sata. Sain tietää, että kaikki luolat olivat alunperin kirkkoja! Luolien paljouden näkee paremmin Materan puolelta. Useimpiin luoliin on hieman hankala päästä, koska ne ovat jyrkkien kallioiden reunalla.


Taustalla kanjoni.
Kirkkojen luolamaalaukset olivat jo kuluneita. Aikoinaan myös saksalaiset ovat varastaneet maalauksia. Nyt puisto on suosittu vierailukohde.

Sitten viime blogipäivityksen on muutenkin tapahtunut monenlaista, vaikka kurkkukipu onkin hieman rajoittanut menoa. Kävin kuuntelemassa kirjailija Lino Patrunon haastattelua Palazzo Gattinissa sekä tutustumassa entisajan materalaiseen elämiseen Casa Grotta -museossa (Materassa on itse asiassa kaksi samannimistä ja -teemaista museota).

Huomenna matkustan Roomaan. Minulla on muun muassa tapaamiset Suomen suurlähetystössä sekä Villa Lantessa sijaitsevassa Suomen Rooman-instituutissa. Matkaohjelman suunnittelu on vienyt paljon aikaa, mutta olen varma että se on kannattanut ja suosittelen sitä myös muille, sillä Roomassa on aivan valtavasti nähtävää.

Tuomo

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Barissa ja kirjakaupassa

Palattuani Kreikasta jäin yhdeksi yöksi Bariin. Koska olen ollut Italiassa toistaiseksi vain pienillä paikkakunnilla, kaupungissa oli ison kaupungin tuntua. Suurkaupunki Bari ei kuitenkaan ole, sillä kaupungissa asuu noin 320 000 ihmistä. Koska yliopisto sijaitsee keskustassa, kaupungin yleisilme on nuorekas. Vastaantulevista ihmisistä valtaosa on nuoria aikuisia tai opiskelijoita. Terminaalien vieressä on historiallinen keskusta. Barissa sijaitsee Materaa lähinnä oleva lentokenttä. Yhden päivän kokemuksella Bari vaikutti mukavalta ja viihtyisältä paikkakunnalta, vaikkei kaupunki olekaan mikään Venetsia. 

Itselleni tärkeää oli löytää kirjakauppa, jossa myytiin englanninkielisiä kirjoja (Materasta en ole sellaista löytänyt, tai jos kirjakaupassa onkin ollut jokunen englanninkielinen kirja, niin ne eivät ole olleet ollenkaan kiinnostavia). Matkalukemistoni oli lopussa. Päädyin ostamaan klassikon, Daniel Defoen Robinson Crusoen (Oxford World’s Classics). Enempää kirjoja en ostanut, sillä olen kuukauden aikana ostanut muun muassa vaatteita, ja aion mahduttaa kaikki tavarani aikanaan matkalaukkuuni. Jos ylipäätään aikoo ostella Italiassa vaatteita tai tuliaisia, niin tänne ei kannata matkustaa matkalaukku täynnä. Kaiken tarvittavan voi ostaa ja useimmiten halvemmalla kuin Suomessa (ei tosin kaikkialla, merkkiliikkeessä esim. miesten kauluspaita voi maksaa 150 euroa). Tosin kannattaa ottaa mukaan kaikki, mitä tarvitsee taiteellisessa työssään.

Nyt muutes en enää ole residenssissä  yksin, sillä kapellimestari Jukka-Pekka Kuusela on seuranani residenssissä kolmisen viikkoa.

Tuomo

tiistai 16. lokakuuta 2012

Laivalla Kreikkaan

Jos Italiassa tai Italiasta haluaa matkustaa laivalla, vaihtoehtoja on useita. Materasta voi mennä Bariin, josta pääsee laivalla muun muassa Dubrovnikiin (Kroatia), Durrësiin (Albania), Korfuun (Kreikka) tai Igoumenitsaan (Kreikka). Toisaalta voi matkustaa Napoliin, josta pääsee laivalla muun muassa Palermoon (Sisilia), Caprin saarelle tai Cagliariin (Sardinia).

Vuorten ympäröimä Igoumenitsa.

Minä matkustin Igoumenitsaan. Muutamia huomioita laivamatkasta. Pitää muistaa ottaa passi mukaan ja varmistaa terminaali, josta laiva lähtee. Erityisesti yksin matkustavalle laivamatkustaminen on kallista. Toisekseen matkustaminen on hidasta. Laivat matkustavat yön yli, eli lähtevät illalla ja ovat perillä aamulla.


Laivan eräs majoitusvaihtoehto, reclining seat.
Matkustaessa yön yli laivalla säästää yhden hotelliyön kustannukset. Minä testasin laivamatkalla alkeellisempaa, ja huomattavasti halvempaa, majoitusvaihtoehtoa (hinta oli silti 143 euroa edestakaisin, hyttimajoitus olisi ollut yli kaksi kertaa kalliimpaa). Minulla ei ollut omaa hyttiä, vaan nukuin niin sanotulla reclining seat -tuolilla. Se tarkoitti sitä, että eräässä huoneessa oli ehkä parisataa tuolia, joita pystyi laskemaan hieman vaakatasoon. Mahdollisuutta lukolliseen tavaransäilytykseen ei ollut. Pelkän kansipaikan olisi saanut noin satasella. Kuten mainitsin, näin säästää majoituskustannuksissa, mutta penkeillä nukkuminen oli hankalaa ja ainakin minä heräsin väsyneenä, hieman ärtyneenäkin.

Igoumenitsan satamassa saapuu tai lähtee laivoja jatkuvasti
Laiva oli aika vaatimaton, vaikkei se pituutensa puolesta lyhyt ollutkaan. Laiva oli pikemminkin lautta kuin risteilijä (laiva kuljetti paljon rekka-autoja). Kaikki ravintolat ja muut julkiset tilat olivat sijoitettu pienelle alueelle yhteen kerrokseen. Laivakauppa oli minimaalinen. Vaikka oli perjantai-ilta, tunnelma oli suorastaan seesteinen (eloa toi lähinnä Kreikan pelaama jalkapallo-ottelu, jota suurin osa laivan miehistä seurasi). Eli jos kaipaa esimerkiksi jotakin ruotsinlaivan tapaista menoa, niin täältä sitä ei löydä. Saapuessani satamaan tosin huomasin, että viereisessä terminaalissa oli isompia laivoja, risteilijöitä. Joillakin reiteillä on isommat laivat, mutta ainakin Bari-Igoumenitsa-reitillä laiva oli, kuten sanottua, vaatimaton.

Kulkukoiria oli kaikkialla.

Igoumenitsa on melko rauhallinen 15 000 asukkaan merenrantakaupunki. Kaupungissa ei ole lainkaan antiikin ajan rakennuksia tai niiden jäännöksiä. Taiteelliseen työskentelyyn kaupunki tarjoaa hyvät edellytykset, sillä työskentelyrauhaa riittää. Terminaaleja on useita ja risteilijät lähtevät tai saapuvat jatkuvasti.

Kreikan taloustilanteesta sen verran, että hintataso oli halpa. Kaksi peräkkäistä ravintolailtaa selvisin pelkillä taskunpohjille kertyneillä kolikoilla. Tämä toki riippuu siitä, minkäkokoiset taskut on. Kovasti uutisoitu talousahdinko ei näkynyt mitenkään. Paitsi siten, ja tämän kertoi minulle kreikkalainen nuori mies, että baareissa on nykyisin vähemmän naisia. Tämä johtuu siitä, että naisten on vaikeampi saada töitä, joten heillä ei ole entiseen tapaan mahdollisuuksia kuluttaa rahaa. Mukava yksityiskohta oli se, että kun tilasi baarissa jotakin, juoman lisäksi sai naposteltavaa samaan hintaan. Usein se oli pieni kulho sipsejä, mutta joissakin paikoissa sai pienen herkkulautasen.

Paluumatkalla oli sama laiva ja sama tunnelma. Yhteenvetoni laivamatkakokemuksistani on, että jos aikoo matkustaa vaikkapa Sisiliaan tai Kreikkaan, kannattaa mieluummin lentää.

Tuomo

torstai 11. lokakuuta 2012

Yli 100 kirkkoa

Jos Materssa kaipaa paikkaa hiljentymiseen, niin vaihtoehtoja riittää. Voi mennä joko luontoon tai kirkkoon. Materassa on yli 100 (!) kirkkoa. Sassin alueella kirkkoja on joka puolella. Kaikki tosin eivät ole Sassin alueella. Pääosin kirkot ovat satoja vuosia vanhoja, mutta uuden kaupungin puolelta löytyy modernejakin. Kirkonkellot soivat jossain päin kaupunkia vartin välein.
Madonna de Idris ja valonsäde. Vasemmassa alakulmassa näkyy
vähän S. Pietro Caveoso -kirkkoa.
 
Useimpiin kirkkoihin on vapaa pääsy, muutamiin on muutaman euron pääsymaksu. Jos kirkot ovat avoinna, eivätkä suljettuina esimerkiksi remontin takia, kirkot ovat harvoin tyhjillään. Sattumalta olen päätynyt sekä iltamessuun että hautajaisiin. Katoliseen tyyliin kirkot ovat paljon koristeellisempia kuin luterilaiset, täynnä maalauksia sekä veistoksia. 97% italialaisista on katolilaisia.

Duomo-katedraali on rakennettu keskeiselle kukkulalle, joten sen näkee melkein kaikkialta Sassin alueelta. Muita hienoja kirkkoja ovat muun muassa S. Pietro Caveoso ja S. Agostino. Jos ylipäätään haluaa käydä kirkoissa, kannattaa vierailla useammassa.

Madonna de Idris.
Toistaiseksi olen käynyt noin kymmenessä kirkossa. Suosikkikirkkoni on Madonna de Idris. Se on materalaiseen tapaan kaiverrettu kallioon. Ulkoa päin se on todella vaikuttavan näköinen: rosoinen kallio jonka huipulla on risti. Sisään pääsee maksamalla kolmen euron pääsymaksun. Kirkossa maalaukset on maalattu suoraan kallion pintaan. Osa maalauksista on jo hyvinkin rapistuneessa kunnossa. Toisin kuin yleensä katolilaisissa kirkoissa, kultaloisto puuttuu.

Tuomo

maanantai 8. lokakuuta 2012

Leijan lennättämisestä hautaan


Sekä lapset että aikuiset lennättivät monenlaisia leijoja.
Sunnuntaina Murgian puistossa (Parco della Murgia Materana) järjestettiin Festa degli Aquiloni - leijafestivaali. Festivaali järjestettiin nyt kymmenettä kertaa. Leijanlennättämisen lisäksi puistossa saattoi muun muassa kokeilla jousiammuntaa tai capoeiraa, tai patikoida kivisillä kallioilla. Puistosta näkee Materan, mutta välissä oleva kanjoni pitää kiertää, joten matkaa kertyy seitsemisen kilometriä.


Muinainen hauta.
Kävin ystävieni kanssa tutustumassa puiston alueella sijaitsevaan muinaiseen kylään, jossa oli ollut asutusta jo parituhatta vuotta ennen ajanlaskun alkua. Nyt kylästä olivat jäljellä enää vain muutamat jäljet maassa, kaivot sekä tyhjät hautaluolat. En ollut aiemmin käynyt haudassa.


Hautaluolan äärellä.
Puisto on maanmuodoiltaan vaikuttava, joten siihen kannattaa käydä tutustumassa, vaikkei puistossa mitään tapahtumaa olisikaan. Alueella järjestetään ajoittain erilaisia tilaisuuksia, kuten ulkoilmaelokuvanäytöksiä. 

Tuomo

torstai 4. lokakuuta 2012

Helteinen Metaponto


Pehmeää hiekkarantaa riittää kilometreittäin molempiin suuntiin.
Saavuin eilen, keskiviikkona, Materasta bussilla rantakaupunki Metapontoon. Yllätyksenä tuli, että minun olisi pitänyt ostaa lippu asemalta etukäteen, eikä bussista, josta olin tähän mennessä bussilippuni ostanut, mutta pienen väittelyn jälkeen sain ostettua lipun bussista (3 euroa). Metaponto sijaitsee, toisin kuin Matera, rannikolla ja noin 45 kilometriä Materasta. Toinen yllätys tuli Metaponton asemalla. Jäätyäni bussista sain selville melko pian, että meri oli kolmen kilometrin päässä. Olin jäänyt pois bussista väärällä pysäkillä. Oletin että Metaponton pysäkki on rannalla, mutta se oli väärin oletettu siinä määrin, että Metaponton keskusta on sisämaassa. Jouduin siis kävelemään kolme kilometriä ylimääräistä, mikä ei sinänsä mitään haitannut, sillä käveleminen tekee aina hyvää. Italiassa bussiliikenteen yhteydet (ja pysäkit) eivät aina ole itsestäänselviä. Aikataulutkit ovat vähän mitä sattuu, mutta tähänhän meitä Suomessa on VR totuttanut jo jonkin aikaa (tosin muutaman kokemuksen perusteella tuntuu siltä, että Italiassa junat ovat tarkemmin aikataulussa kuin bussit).

Meressä uidessa on muistettava varoa meduusoja, joita on rantavedessä silloin tällöin.
Metaponto oli hiljentynyt kesän ja turistikauden jälkeen. Paikkakunnalla asui noin 1000 ihmistä. Mutta tänne esimerkiksi materalaiset tulevat viettämään rantapäiviään. Sää oli mainio (27 astetta), mutta ranta oli lähes autio. Ilmeisesti kuitenkin viikonloppuisin on enemmän väkeä.

Iltakuuden jälkeen yhtään ruokakauppaa ei ollut enää auki. Pian selvisi, ettei myöskään yksikään ravintola ollut enää auki. Lähin ravintola oli kolmen kilometrin päässä, siis siellä, mistä olin aiemmin rannalle kävellyt. Enää ei kuitenkaan huvittanut kävellä matkaa sinne ja takaisin, joten laannutin nälkääni sipsejä syöden.

Majoitus (Bed & Breakfast) oli viihtyisä. Huone oli siisti. Lokakuussa hinta oli 35 euroa yhden hengen huoneesta / yö.

Tänään ruokakaupan löytämisessä oli omat ongelmansa, mutta lopulta sellainen löytyi. Hyllyt olivat jo melko tyhjät ja valikoima suppea. Enimmäkseen hyllyillä oli pastaa, mutta hotellihuoneessa ei tietenkään pystynyt sellaista valmistamaan. Tämä päivä menee croissantteja syöden. En millään osannut kuvitella ennen matkaa, että Italiassa, jossa ruokakulttuuri kukoistaa, syöminen voisi olla näin haasteellista. Tämä tilanne koskee lähinnä pieniä merenrantakaupunkeja turistikauden jälkeen (ainakin arkipäivinä). Mutta kun on pilvetön taivas ja lämpötila lokakuussa hellelukemissa, pienet huolet tuntuvat mitättömän pieniltä.

Tuomo

PS. Päivitys tekstiin pari tuntia myöhemmin: Löysin pizzerian joka oli avoinna päiväsaikaan.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Kirjallisuusfestivaalilla

Viime viikonloppuna Materassa järjestettiin Women's Fiction Festival -kirjallisuusfestivaali 27.-30.9.2012, jossa kaikki kirjailijat olivat tapahtuman nimen mukaisesti naisia. Monipuolisessa tapahtumassa keskusteltiin muun muassa kirjallisuusagenttien tarpeellisuudesta sekä annettiin käytännön vinkkejä kuinka kirjoitetaan ruoasta. Osallistujat pystyivät myös käymään kahdenkeskisiä keskusteluja esimerkiksi aseasiantuntijan kanssa, jos tarvitsivat sellaista konsultointiapua. Tapahtuma oli siis suunnattu kirjoittajille ja tapahtuman tarkoitus oli auttaa kirjoittajia monin tavoin. Festivaali oli siitä harvinainen, oikeastaan ainutlaatuinen, että kirjoittajat pääsivät suoraan vuorovaikutukseen kirja-alan ammattilaisten, kuten agenttien, kanssa ja he pystyivät esittelemään (pitch) heille kirjaansa. Kynnyksenä oli vain osallistumismaksu, joka oli 220 euroa. Kirjallisuus on taiteenlajina erittäin kielisidonnaista, mutta onneksi päätapahtumissa oli simultaanitulkkaus englanniksi. Eräs mielenpainuva tilaisuus oli, kun kirjailija Laura Florand kertoi kirjastaan The Chololate Thief. Haastattelun jälkeen kahvilassa saattoi maistella noin viittätoista erilaista suklaista herkkua (mm. erilaisia leivoksia).

Vaikka Women's Fiction Festival (yhdeksäs vuosi) ja viime viikkoinen Materaradio (toinen vuosi) ovat jo perinteisiä tapahtumia, Materassa on jotenkin sellainen tunnelma, että kaupunki todellakin ja tosissaan laajalla rintamalla, myös eri tapahtumien avustuksella, pyrkii Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2019. Kaduilla on lisäksi ainakin näin syksyllä jatkuvasti monenlaisia esityksiä. Lauantai-iltana lähinnä nuorista tanssijoista koostuvat tanssiryhmät esitti monenlaisia tanssiesityksiä Piazza San Francescolle pystytetyllä esiintymislavalla.

Viikonloppuna oli myös ruokamarkkinat Piazza Vittorio Venetolla.

Lämpötila pysyi hellelukemissa. Paikallisten mukaan tämä on syyskuun lopussa harvinaista.

Tuomo