Helteinen Metaponto



Pehmeää hiekkarantaa riittää kilometreittäin molempiin suuntiin.

Saavuin eilen, keskiviikkona, Materasta bussilla rantakaupunki Metapontoon. Yllätyksenä tuli, että minun olisi pitänyt ostaa lippu asemalta etukäteen, eikä bussista, josta olin tähän mennessä bussilippuni ostanut, mutta pienen väittelyn jälkeen sain ostettua lipun bussista (3 euroa). Metaponto sijaitsee, toisin kuin Matera, rannikolla ja noin 45 kilometriä Materasta. Toinen yllätys tuli Metaponton asemalla. Jäätyäni bussista sain selville melko pian, että meri oli kolmen kilometrin päässä. Olin jäänyt pois bussista väärällä pysäkillä. Oletin että Metaponton pysäkki on rannalla, mutta se oli väärin oletettu siinä määrin, että Metaponton keskusta on sisämaassa. Jouduin siis kävelemään kolme kilometriä ylimääräistä, mikä ei sinänsä mitään haitannut, sillä käveleminen tekee aina hyvää. Italiassa bussiliikenteen yhteydet (ja pysäkit) eivät aina ole itsestäänselviä. Aikataulutkit ovat vähän mitä sattuu, mutta tähänhän meitä Suomessa on VR totuttanut jo jonkin aikaa (tosin muutaman kokemuksen perusteella tuntuu siltä, että Italiassa junat ovat tarkemmin aikataulussa kuin bussit).


Meressä uidessa on muistettava varoa meduusoja, joita on rantavedessä silloin tällöin.

Metaponto oli hiljentynyt kesän ja turistikauden jälkeen. Paikkakunnalla asui noin 1000 ihmistä. Mutta tänne esimerkiksi materalaiset tulevat viettämään rantapäiviään. Sää oli mainio (27 astetta), mutta ranta oli lähes autio. Ilmeisesti kuitenkin viikonloppuisin on enemmän väkeä.

Iltakuuden jälkeen yhtään ruokakauppaa ei ollut enää auki. Pian selvisi, ettei myöskään yksikään ravintola ollut enää auki. Lähin ravintola oli kolmen kilometrin päässä, siis siellä, mistä olin aiemmin rannalle kävellyt. Enää ei kuitenkaan huvittanut kävellä matkaa sinne ja takaisin, joten laannutin nälkääni sipsejä syöden.

Majoitus (Bed & Breakfast) oli viihtyisä. Huone oli siisti. Lokakuussa hinta oli 35 euroa yhden hengen huoneesta / yö.

Tänään ruokakaupan löytämisessä oli omat ongelmansa, mutta lopulta sellainen löytyi. Hyllyt olivat jo melko tyhjät ja valikoima suppea. Enimmäkseen hyllyillä oli pastaa, mutta hotellihuoneessa ei tietenkään pystynyt sellaista valmistamaan. Tämä päivä menee croissantteja syöden. En millään osannut kuvitella ennen matkaa, että Italiassa, jossa ruokakulttuuri kukoistaa, syöminen voisi olla näin haasteellista. Tämä tilanne koskee lähinnä pieniä merenrantakaupunkeja turistikauden jälkeen (ainakin arkipäivinä). Mutta kun on pilvetön taivas ja lämpötila lokakuussa hellelukemissa, pienet huolet tuntuvat mitättömän pieniltä.

Tuomo

PS. Päivitys tekstiin pari tuntia myöhemmin: Löysin pizzerian joka oli avoinna päiväsaikaan.