Vaskiveikot Materan Residenssissä 27.4.-11.5.2013

Ensimmäinen päivä Materan residenssissä on alkanut. Saavuimme tänne 27.4. Villen (Ranta) joustavan suhtautumisen vuoksi pääsimme osa majoittumaan redenssiin jo lauantaina, vaikka virallinen aikamme alkoikin 29.4. Teimme tunnusteluretkiä residenssin lähialueeseen, tutustuimme ravintolaelämään ja vaikeaselkoisiin ruokalistoihin. Tätä seutua ja residenssiä on ylistetty jo yllin kyllin, mutta kyllä kai yksi ylistys vielä (ja varmaan tämän jälkeenkin) sallitaan. Blogin kuvista saa jonkinlaisen käsityksen, mutta nähtävähän tämä on paikanpäällä, jotta saa oikean kuvan. Residenssi on sisältä karun kaunis - sopivasti luonnonkiveä on jätetty "tauluiksi" seinin ja kattoon. Kaikki toimii, kun omatoimisuutta on. Konsettien järjestämisessä törmäsimme italialaiseen byrokratiaan. Tämä ei nimittäin käynyt niinkuin Strömsöössä. Loppujen lisäksi näyttää siltä, että pidämme kaksi "virallista" konserttia residenssin kellarisalissa ja sen edessä. Palataanpa siihen sitten myöhemmin. Todella hieno paikka ja kiitokset jo Vaskiveikkojen puolesta, että tänne saimme tulla :)

Olimme suunnitelleet sekä kirkkokonserttiohjelmiston että ns. maallisen ohjelmiston ja päivämäärätkin – meidän taholtamme – olivat valmiina. Asiat eivät menneetkään ihan niin yksinkertaisesti. Törmäsimme Italialaiseen vertaistansa hakevaan byrokratiaan. Lupa julkiselle konsertille piti hakea Roomasta  ja siksi päivämäärät menivät uusiksi. Loppujen lopuksi olisimme ehkä saaneet järjestää konsertin residenssin alakerrassa olevassa salissa. Kävimme sikäläisten viranomaisten luona Sissi Ruggin kanssa, joka kyllä teki kaikkensa, jotta julkisen konsertin järjestäminen onnistuisi. Viikon ihmettelyn jälkeen nostimme kuitenkin kädet pystyyn ja jatkamme harjoitteluamme sisätiloissa tai ulkosalla – säästä riippuen. Harjoittelemaanhan me varsinaisesti olemme Materaan tulleet. 

Bändi alkaa olla hyvässä iskussa. Tämä on residenssin resurssien kannalta oiva kokeilu. Oli Ullan porukalta oiva veto hyväksyä meidät käyttäjäksi. Tästä tulee paljon hyvää kokemusta muidenkin kuin yksittäisten käyttäjien osalta. Tiloihin mahtuu hyvin majoittumaan kuusi ihmistä - kaksi makuukamareihin ja kaksi välihuoneeseen avattavalle parivuodesohvalle. Välihuone on hieman rauhaton, mutta kuluneen, mutta aina niin ajankohtaisen sananparren mukaan sopu sijaa antaa. Muu porukka majoittuu parinsadan metrin päässä olevassa B&B:ssä.

Annan mielelläni tarkempaa palautetta, mikäli sellaisesta on jokin ryhmä esimerkiksi kiinnostunut. 

Meitä on seitsemän soittajaa ja kapellimestari. Harjoittelemme sisääntuloaulassa. Aulassa on hyvä akustiikka, hieman ehkä kaikua liikaa. Yksittäiset soittimet ja sointuminen kuuluvat erinomaisesti - nyanssien harjoitteluun aivan erinomainen tila. Alakerran isossakin salissa harjoittelimme parina päivänä. Paikka on hyvä soittaa, mutta näin alkukesästä hieman viileä..

En tiedä mikä rooli taidetoimikunnan toimistolla on viranomaisyhteistyössä. Sitä kuitenkin kannattanee kehittää tulevia vastaavanlaisia tilanteita varten. Ovathan esiintyvät taiteilijaryhmät myöskin hyviä yhteistyön sillanrakentajia. Vaikka esimerkiksi Vaskiveikoilla on pääasiallinen tavoite yhteissoiton ja ylipäätään soittotaidon parantaminen, olisi erittäin mukavaa, kun pääsisi esittämään taitojaan myös suurelle yleisölle. Nyt ei niin tarmokkaista yrityksistämme huolimatta käynyt. Täällä Sissi Ruggi ja Alberto Acito Ideamasta tuosta ihan naapurista ovat erittäin avuliaita, mutta ilmeisestikin kulttuuritapahtumien järjestäminen vaatii aivan muunlaisia kontakteja kaupungin viranomaisiin päin - siinä vähän vinkkiä, jota kannattanee tutkia.

Matera on tullut jo kohtalaisen tutuksi ja niinpä suuntasimme Metapontoon, joka on lähin uimaranta Välimeren rannalla, matkaa kertyy nelisenkymmentä kilometriä. Matka taittui joustavasti bussilla. Bussi lähti klo 12.30 rautatieaseman vieressä olevan punaisen rakennuksen takaa - siitä minne lentokenttäbussitkin tulevat. Ajomatka Metapontoon kesti noin tunnin Stazionelle. Stazionelta kohti meren rantaa oli parin kilometrin reipas kävely. Paikalliset äimistelivät että mistä päin sitä ollaan, kun näin aikaisin kesästä tullaan uimaan. Paluumatka alkoi klo 17.15 samasta paikasta. Bussimatkan hinta on kolme euroa per henkilö.

Pejantaina, 10.5. tutustuimme paikalliseen Dragonen viinitilaan. Söimme maittavan päivällisen talon viinien kera. Pääsimme samalla reissulla tutustumaan viinitilan mailla sijaitsevaan erikoiseen luolakirkkoon, jonka löysi sattumalta neljän henkilön ryhmä 1963. Aivan uskomaton paikka - kannattaa käydä katsomassa. Nyt lauantaina, 11.5. koittaa aika sanoa jäähyväiset residenssille ja Materalle. Erittäin hyvä reissu, jota ilman olisi jäänyt paljosta paitsi. Soitannollisesi Vaskiveikot on hioutunut, olemmehan harjoitelleet uutterasti päivittäin useita tunteja. Varsinainen ensimmäinen testi kotimaassa on perjantaina, 17.5.kello 17.30 Madetojan salilla, jolloin olemme useiden muiden puhallinorkestereiden kanssa puhallinmusiikkia pelastamassa.

Pentti Eteläinen, Ynnin Vaskiveikot Oulu

Vettä, koira ja muuta tärkeää

Kahden sateisen yön ja yhden sateisen päivän jälkeen rotkossa virtaa selvästi enemmän vettä kuin aiemmin. Matera parka! Kaikki vesi, joka sen kuiville kiville sataa, valuu saman tien rotkoon. Kuivuus ja kuumuus ovat täällä samanlaiset viholliset kuin meillä jää ja pakkanen. Ennakoiva varoituksen sana niille, jotka ovat tulossa tänne kesällä. Täällä on varmasti helvetillisen kuuma. Ei ihminen huvikseen kaiva kaupunkia vuoren sisälle, kuten materalaiset ovat tehneet.

Kuivuudenkin kanssa on tehty äärimmäisiä temppuja. Vuonna 1991 Materan keskusaukion alta löytyi unohdettu, sadevettä varastoiva holvisto. Se oli täynnä vettä. Satoja vuosia kaivamista käsin, viisikerroksisen talon korkuinen, jalkapallokentän laajuinen, muinaisen insinööritaidon massiivinen näytös. Ja miljoonia litroja vettä.

Nykyajalle tyypillistä, että tällainen sukupolvien mittainen työ unohtuu. Nykyaika yrittää peitellä vanhoja saavutuksia, koska se on itse mielestään huippukehittynyt ja kaikki sitä ennen oli mudassa mönkiviä uskovaisia. Mutta se nykyajasta.

Minä en osaa elää nykyhetkessä. Olen jo haikeuden vallassa, koska lähden pois – viikon päästä. Toisaalta minulla kesti kolme viikkoa saapumisesta ennen kuin tajusin olevani täällä. Nyt on hyvä. Voin piirtää.

Olen yksin residenssissä. Mikko Korsulainen oli täällä aluksi viikon verran yhtä aikaa, sitten Rebekka Naatus (mun beibe) oli täällä 12 päivää. Oi hiljaisia saleja, holveja ja huoneita!

Tilanne muuttuu lauantaina, kun 14-henkinen Vaskiveikot saapuu. Eivät ne kaikki tänne mahdu, mutta katsomme, kuinka moni mahtuu.

Ennen kuin lopetan, vielä pari käytännöllistä havaintoa. Olen ne velkaa, koska olen ottanut tämän asiallisen blogin runoratsukseni. Tulevat vierailijat! Jos nukutte Kirkossa (kun näette huoneen, tiedätte mitä huonetta tarkoitan), ette ehkä pysty nukkumaan, koska ulkona räksyttää koira. Se kuulee, mitä Kirkossa puuhataan ja haukkuu. Koiran nimi on Carlo. Toinen havainto. Olen kiinnittänyt keittiön seinälle kartan, johon olen maalarinteipillä ja nuolilla merkinnyt parhaat paikat. Juustokauppa, leipäkauppa, tori. Juustokaupasta ostakaa mozzarellaa. Leipäkaupasta leipää. Torilta mansikoita. Tai mitä haluatte. Osaattehan te itsekin valita. Mutta olipa se mitä tahansa, se on hyvää.

Syvin kiitoksin jätän tämän palatsin ja kaupungin taakseni ja palaan Pikisaareen seuraamaan jäiden lähtöä. Se ei ehkä ole dolcea, mutta se on vitaa!

Ville Ranta

Kirsikka kukkii! Tai jokin.

Kiven sydämmessä - Matera Sassi - taitelijaresidenssissä 25.3.-22.4.

Esitietojen jälkeen jännitti todella lähteä Materaan! Miten Pekka selviää proteesin ja rollaattorin kanssa tuossa ihmeellisessä kivisten rappujen kaupungissa. Onneksi uskalsimme! Kokemus oli ikimuistoinen!

Itse asia eli residenssitila on mahtava ja mielenkiintoinen. Suosittelen sinne löytänyttä tutkivan maisemaa rauhassa isolta parvekkeelta ja keittiön pikkupihalta.  Parvekkeelta näet duomon oikealla kädellä ja vasemmalla Sant Pietro Barisanon kirkon, kun nämä paikannat  et varmaankaan eksy enää Sassin alueella.



Saavuimme täysikuun aikaan Materaan ja palasimme täydelle kuulle Suomeen.  Duomo parvekkeelta katsottuna.



Sant Pietro Barisano parvekeelta.

Jos joku haluaa tulla residenssiin taksilla, kannattaa pyytää ajamaan kuvassa näkyvän Pietro Barisaanon (kirkko) aukiolle ja lähteä nousemaan loivasti vasemmalle kaartaen  ylös. Aukio näkyy kuvassa ja väliin jää Casa Cavan residenssi sekä ravintola (eriomainen kokki ja viinivalikoima).

Tältä aukiolta noin 50 metriä ovelle 7! Mutta tavaroiden kanssa helpompi kulkuinen.

Kun itse jouduimme käyttämään hankintareissuilla paljon taksia, meille syntyi ensireissusta asti luottosuhde Luigin ja Ancelan, 24 h palvelua, perheyritystaksiin.  Luigi etsi tulopäivänä kanssamme 2 tuntia osoitetta. Urheilujuhlan tuntua oli ilmassa kunnes oikeaan oveen törmäsimme! Lugin ja Ancelan taksin numero: 0835261299  tai  3332685173

Nyt he ainakin jo tietävät minne tulla ja tuoda! Jokainen reissu oli tasaraha, 10 euroa, mentiinpä isoille markkinoille lauantaina kauemmas kaupungista tai torille.  Lugi toi meidät myös Barin lentokentälle, matka maksoi 60 euroa.  Jos olisimme lähteneet linjurilla, olisimme joutuneet lähtemään matkaan klo 5.00, nyt leppoisasti ajan kanssa matkaan lähdettiin klo 9.00.

Toinen tutuksi tullut taksi eli FOTOGRAFA la tua Visita nei Sassin moto-taksi.  Pasquale Cantore kyyditsi meitä 5 eurolla koiransa Roccon kera. He tekevät nämä Fotografa –motot opastettuja kierroksia ympäri Sassia kiertäen näköaloja. Yksi tällainen kierros oli 20 e. Jotkut heistä puhuvat saksa, ranskaa, englantiakin, mutta varsinkin, jos osaa italiaa, heillä on paljon kerrottavaa. <Pasquale, 339 465655

Pasquale e tutta famiglia, Rocco-apukuski on isoin  mustavalkoinen.

Me koimme neljässä viikossa ”pikakurssina” kaikki kevään elementit; satoi, myrskysi, oli koleaa ja ihania yli 20 asteen päiviä!

Residenssissä oli tasaisen lämmintä!
Ja Sissi ja Albertto auttoivat kaikessa mitä hoksasi pyytää. Heidät löydät residenssistä 10 metriä alaspäin mentäessä Ideaman työtiloista, myös puhelinnumerot ovat eteisaulassa. 



Sissi ja Albertto – ja hommat hoituu…

 Me hoksasimme vähän turhan myöhään heidän apunsa. Mutta tiedoksi että suuren ja keskellä kaupunkia kukoistavan konservatorion lisäksi Materassa toimii keskiasteen kuvataidekoulu, joka pääasiassaan valmistaa konservointiin (feskot, veistokset…) Tämä koulu on ihan lähellä Duomoa ja sinne on mahdollisuus ottaa myös kontaktia.

Meidät esiteltiin myös kahdelle kuvataitelijalle, Pietro Gurradolle, kuvanveistäjä, jolla oma galleria Via Duomolla.  Pietro on paikallinen julkkis ja hänen töitään löytää myös katukuvasta sekä julkisista rakennuksista.  Donato Rizzin, arte trenta sette,  galleria taasen löytyy läheltä residenssiämme, Via san giovanni vecchio 37. Jos haluatte tutustua heihin kannattaa otta Ieamasta mukaan tulkki. (Dontato puhuu kyllä vähän englantiakin.) Heihin voi ennakolta tutustua osoitteista; www.pietrogurrado.com ja www.donatorizzi.com , sieltä löytyy myös heidän sähköposti ja puhelintietonsa. Heidän kanssaan varmaan voisi tutustua muhinkin taitajiin ja - jos vaikka näyttelyä ym..ajatellen.

Yritin katsella mitä toiset ovat kertoneet ja lisätä vain niitä mitä puuttuu ja itse hyväksi koin. TORIn löydät kävelemällä Piazza Vittrio Ventolle ja suunnistamalla kulmittain vastapäätä Infopisteen kioskia olevalle kadulle (Via A.Persio). Hetikohta on pieni tori ja sen laidoilla kaikki kaupat; leipä, maitotuotteet ym… torilta saa aina tuoretta, suoraan maaseudulta tutotuja kasviksia, hedelmiä, kalaa ym…Tori auki klo 13.00, joten aamuinen lintu parhaat jyvät nokkasee… Samaiselta torilta lähtee katu ihan Infokioskin takaa, jolta löytyy ainakin kuvantekijöille tarpeellisa pikkupuoteja (Via Delle Beccerie).

Isän (90v) ja pojan pitämä puoti näyttää ulospäin askartelu- tai ? Mutta sieltä saa lähes kaikkea; hiomapaperia, viiloja, talttoja, maalarin- ym..teippejä, nastoja, teholiimoja, kipsiä, lamppuja, sähkötarvikkeita… ja pieniä terrakottahahmoja. Todella hauska ja ihmeelinen sekatavara
puoti tekeville käsille!

Kun jatkat matkaa (noin 20mt) löydät kirjakaupan, jossa myös taidetarvikeita. Luonnoslehtiöistä akvarelli- ja syväpainopapereihin, akryyleistä hiiliin ja liituihin. Näiden väliin jää monta kivaa pikkupuotia ja Suorankaupan Afrikka puoti. Via Delle Becceriin päässä Pazza Sedille, jossa on musiikki-jasoitinkauppa. Vieressä voit kuunnella konservatorion musiikkiharjoituksia ja istua vaikka kulinaristisessa IArurissa, jonka antipastot ja leivät ovat taidetta!

 Materan oma vuorileipä.

Parhaat antipastot saimme La Cicina Caserecliasta joka sijaitsee via Cesaren pohjoispäässä. Ja tietenkin Malatesta, jossa viikottain musiikkiiltoja ja jossa spontaanistikkin voi syntyä pieniä musiikkihetkijä.  Mukava paikka!
    
Vain 40 mt residenssistä, heti yläkadulle tultaessa. Mus.ilmoit.ikkunoissa.
 

Syntymässä Tiinan maistuva sienirisotto!

Residenssissä on oikea keittiö ja kyllä me rokaa tehtiinkin, kuten sanottua TUOREET VIHANNEKSET! Pekka aloitti reseptiblogin keittiön tyhjään (ei niin kaauniiseenkaan) Pleksiin, jatkakaa immeiset! Ateriat oli kiva jakaa immeisten kanssa jotka osuivat meidän aikaan residenssiin! KIITÄMME MAISTUVAISISTA TIINAA, SANTTUA, MIKKOA  ja MATUA! Kuten toisetkin ovat sanoneet ON ILO  JAKAA NAUTINTOJA kuin KOKEMUKSIA! Ja vielä kiitokset Antille ja Mihkelille virkistävästä piipahduksesta! KEHOTAMME kaikkia menijöitä kurkkaamaan ensin keittiön kaappeihin ja pakasteeseen! Kuivamuonaa, paasteita ja säilykkeitä tahtoo kertyä – kaikki käyttökelpoista Ruokaa!!!!

Materan isot markkinat pidetään lauantaisin aamusta klo 14 saakka. Markkinapaikka on on noin 5 km päässä laitakaupungilla. Kaikkea! Ja tunnelma! On vielä kilpahuutajia! Me ajoimme sinne aina taksilla, mutta pussitkin menevät,  jos osaa ottaa selvää mistä ja mihin…

MATERA ja ennen kaikkea Sassi (vanhakaupunki) niin Sasso Baritsano (pohoinen vanha) kuin Sasso Caveoso (eteläonen) on todella puhutteleva paikka! Historian vuosituhannet vilistää silmissä-  ja ajatuksissa… Kivet alkavat kertoa tarinoitaan. Ei ihme että niin Pasolini kuin Mel Gipsoni ym… ovat valinneet Materan elokuviensa filmauspaikaksi!

Materassa on arkeologinen museo, jonne valitettavasti me ei osuttu aukioloaikaan. Sieltä saa selvitystä miten tämä vuorimaa ja sitä halkova syvä jokikuru on joskus syntyneet keskelle kumpuilevaa suhteellisen tasaista aluetta. On pakko ajatella niitä ihmisiä, jotka tuhansia vuosia sitten ovat valinneet tämän turvapaikakseen ja alkaneet kaivaa luoliaan pehmeästä hiekkakivestä. Elämän aikakerrokset todella tulevat rikkaasti esiin! Materaa ei voi selvittää, se pitää kokea!

Näkymiä Matera Sassin pohjoisosasta

Matera Sassia rakenetaan ja entisöidään Unescon avustuksella. Sassissa on paljon tyhjiä cassoja työttömyyden ja rakennemuutoksien jäljiltä. Hankeena on myös Euroopan kulttuuripääkaupungiksi pääseminen 2019! Toivomme todella onnea näille hankkeille!

                     
Maalikko jäi ihmetyttämään miten ylimmät cassat pysyvät pystyssä kun välillä on niin paljon tyhjiä!? Maailmassa monta on…

Ja jokainen kiven kolo pursuaa kevättä! Vihreää ja kukkia!

Rakenteilla on myös residenssimme! Huikeat hulppeat tilat! Aloimme kutsua cassaa Kivisydämmeksi! (Mokkula ei jaksa toimia kaikkien muurien sisällä) Kivisydämessä itsessään on paljon  myös kertomuksia!

Alkuperäiseen kallioon kaivetun kylpyhuoneen katosta löysimme noin 30fossiilia ja kasvien juuria sekä Kivisydämmen hengen, joka tervehtii suihkuun menijää. Anu ja Anja olivat jättäneet ihanasti kiitoksensa taiteena!

   
Kurikan Anjan hieno kivipiirros (piiros kivelle) löytyy keittiön syvennyksestä. Ja Arbeliuksen Anun äitiä ja lapsi (Maria?) olohuoneesta.

Minä (Marju) innostuin kokeilemaan kalkkikiveä veistopohjaksi. Etsin läheiseltä rakennustyömaalta Anjan teokselle kivi-korokkeita että se näkysi paremmin. Katseeni kohtasi sammaloituneen murikan katseen. Raahasin senkin. Kivi näyttäytyi minulle vanhana filosofina, mutta nuoreni kummasti taltan osuttua pikku fosiiliin ja nenän pienentyessä puoleen. Kävellessä unohtuu muutenkin katsomaan seiniä ja kiviä, kaikkialla kohtaavenhat meren jäljet. 1001 tarinaa!

Eräänä myrskyisenä ja sateisena päivänä Pekka kävi ostamassa cassaan kitaran. Kuten huomaatte että kaikukupohjassa löytyy!!! Ilo soitella ja laulaa!

Ja josta oli iloa myös lehdistön ja TVn vieraillessa residenssissä!  Kuvassa Antti ja tulkki Tv kaastattelussa ja Pekka makuuhuoneessa. Kiitämme taidetoimikuntaa tästä ihanasta kokemuksesta! Tiedämme että Kivisydämmeen on vielä palattava takaisin!

Marju Kaltila ja Pekka Viljamaa, Oulu
                                                                             

Kartta

On tämä saatana työmaa!

Tuo on otsikko Youtube-videosta, jossa metsäkoneen kuljettaja on jumissa korvessa, mutta se sopii täydellisesti Materaan. Sassi eli vanha kaupunki on arviolta 70-prosenttisesti paskana eli rauniota. Syynä on paitsi se, että rakennukset on tehty joskus muinaisuudessa, myös se, että Italian hallinto tyhjensi alueen asuinkelvottomana joskus kauan sitten. 1960-luvun elokuvaohjaajat, jotka ohjasivat täällä romanttisia raunioelokuvia, kutsuivat tätä aavekaupungiksi.

Melkein kaikki korjausprojektit näyttävät olevan EU-projekteja. Myös tämä linna, jossa asumme, on EU:n remontoima. Hommiin on silmämääräisen arvion perusteella ruvettu 1990-luvun alussa, mutta kokonaisten kaupunkien korjaaminen on vähän sellainen saatanan työmaa, minkä voi huomata vaikka Berliinissä. Ja Berliini on jo about pystyssä. Matera ei.

Suomalaiset luulevat olevansa poikkeuksellisen äveriästä sakkia, joiden rahoilla koko muu Eurooppa elelee mukavasti. Minullakin teki mieli huutaa Silvio Berlusconille, kun satuin näkemään hänet Barissa viime sunnuntaina, että älä jätkä jumalauta lupaa jakaa mun rahoja italialaisille! Mutta voiko EU:n yhteisiä varoja käyttää enää paremmin kuin Materan korjaamiseen? Ei voi. Meinaan ylpistyä täällä, kun minunkin verorahojani on käytetty siihen, että maailman kaunein ja maailman vanhin paikka pelastetaan katoamiselta! Mummojen vaipat kalpenevat tämän projektin rinnalla. Käytetään vaippoihin mieluummin vaikka Yleisradion rahat. Suomessa on kuulemma viime aikoina keksitty ehdottaa sellaista. Tai keskoskaappeihin tai mihin se nyt oli.

Tai rahat pois Yleltä ja annetaan ne italialaisille, koska niillä on oikeita rahareikiä! Ei mitään maanteiden pinnoituksia Pohjois-Suomessa. Maailman Kulttuurihistorian Säilyttäminen.

Minulle on tullut tänne nainen ja kesä. Yhtä aikaa. Sattumaako? Molemmat on vieläpä tosi kauniita ja sexyjä. Uimareissu Bariin kestää tuollaiset kaksi tuntia suuntaansa, mutta ei se haittaa. Tänään ostin litran pullon kahden euron punaviiniä. En tiedä, onko se hyvää, mutta haluan vain tunnustaa, etten elä edellisen blogimerkintäni opetuksen mukaisesti.

Piirtelin tänään karttaa residenssiin. Loppumatka talolle paikoista, joihin pääsee autolla, on osoittautunut monille vaikeaksi. Oikeaa ovea on etsitty jopa kaksi tuntia. Olen päättänyt auttaa ja tehdä kartan. Perinteinen kartta ei auta, koska Sassi on kuin metsä. Täynnä portaita ja polkuja ja korkeuseroja. On piirrettävä näkyviin tunnistettavat virstanpylväät.

Projekti on vasta alullaan. Tein jo yhden sarjakuvamuotoon, mutta pohdiskelen sen käyttökelpoisuutta vielä. Liitän tähän yhden piirroksen. Selailuun sopivana tiedostona (ylempi) ja tulostettavana tiedostona (alempi). Ehkä siitä on hyötyä.

Ville

Käytännöllisiä havaintoja

Puolitoista viikkoa on kulunut. Taiteen tekeminen on ollut pelkkää tuherrusta. Onko syynä Matera? Tätä joutuu pohtimaan, koska Suomessa puhutaan niin paljon työtä vieroksuvasta euroetelästä ja ahkerasta ja aikaansaavasta europohjoisesta. Tarttuuko italialainen saamattomuus?

Ainakin pari muuta ennakkoluuloa Italiasta näyttävät pitävän paikkansa. La dolce vita! Ihmiset ovat järkyttävän ystävällisiä, puhuvat kanssani italiaa (täällä muuten ei osata englantia), vaikka olen opetellut sen matkasanakirjasta ja loput panen ranskaa. Eivät huomauttele epätavanomaisesta käytöksestä, tervehtivät vaikka minä en tervehtisi jne. Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi. Vaikkei olisi kokkailijatyyppi, kannattaa ostaa torilta hedelmiä, mansikoita, oliiveja, mitä tahansa ja tehdä niistä aamiainen. Oi, oi.

Se kliseistä. Ehkä.

Halusin kertoa käytännön asioita, joista olisi hyötyä. Tässä niitä tulee. Viini on halpaa. Mutta älkää sortuko 1,50 euron pulloihin. Ne ovat pahoja. Tosin menevät nekin päähän. Materassa myydään paikallisia viinejä ja paikallista kaikkea. Vitosen viinipullot ovat jo usein hyviä. Löysin kyllä kerran hyvän viinin, joka maksoi 2,50 euroa, mutta kaikki muut (noin viisi) kokeilemaani tuon hintaluokan viiniä oli tarkoitettu ruuanlaittoon tai kännäämiseen. En muuten ole nähnyt täällä humalaisia. Sen varmaan tiesittekin. Se on klisee.

Artisokat ovat herkullisia. Niitä pitää keittää 15–20 minuuttia.

Miehet ovat täällä kauniimpia kuin naiset. Noin keskimäärin. Siispä suosittelen Materaa erityisesti heille, jotka pitävät pojista. Jos haluatte iskeä teinitytön Materasta, kannattaa leikata Justin Bieber -tyylinen tukka. Kaikilla seurustelevilla pojilla on sellainen. Mutta kuten sanoin, miehet ovat täällä hoikempia, tyylikkäämpiä ja sosiaalisempia kuin naiset. Yksi mummo kujalla kyllä vislaili minulle ja huuteli perään. Ehkä vanhemmissa sukupolvissa on enemmän ytyä? Kyllä täällä kauniita naisiakin on, mutta heteromiehelle jää mukavasti tilaa ihailla Materan ihmeellisiä maisemia. Nyt niihin.

Kaupungin ns. uusi keskusta on rakennettu 1600- ja 1700-luvuilla. Siellä kaupunkilaiset viettävät vapaa-aikaa kerääntymällä iltaisin seisoskelemaan selvin päin aukioille ja kävelykaduille lapsineen kättelemään toisiaan kuin jossain suviseuroissa. Myös kahvia juodaan ahkerasti. Mieluiten seisaallaan. Samoin jäätelö on syötävä seisaaltaan. Mikä istuskelijoille varoitukseksi.

Vanha kaupunki, Sassi, jossa residenssipalatsikin sijaitsee, on sitten vanhempi. Ties milloin nämä talot on rakennettu? Ehkä täpärästi ajanlaskun alkamisen jälkeen. Joku ajoi eilen illalla autolla seinään tuolla alhaalla. Poliisit ja muitakin ihmisiä tuli paikalle. Siinä lähti heti palanen UNESCOn varjelemaa maailmanperintöä. Kattoikohan ajajan vakuutus? Mitähän arvioidaan hinnaksi vaikkapa palalle seinää, johon apostoli Paavali on tehnyt tägin täällä käydessään? En tiedä, onko käynyt. On voinut käydä.

Maisema parvekkeelta on täydellisen mykistävä. Ehkä siksi en osaa enää piirtää. Piirsin kuitenkin. Jätin 99% yksityiskohdista pois. Parempi niin.

Ville