La musica italiana e la cucina italiana

Musiikki. Se on ensimmäinen asia, joka minuun iskeytyy uuden maan kamaralla.

Juustoa tihkuu lentokoneen rauhoittavaksi tarkoitetusta radiosta ja lentokentän kahvilan kaiuttimista. Olen totisesti Italiassa. En halunnut uskoa stereotypioihin, mutta ainakin tässä asiassa maa täyttää pelkoni. Yritän silti antaa Puglian seudulle mahdollisuuden, voihan meno tästä tasoittua. Tai sitten minusta tulee yltiöjuustoisten iskelmien ystävä.

Materaan saapuessani sataa, mikä näkyy vähäisenä ihmismääränä kaduilla. Joudun pari kertaa kysymään tietä, ensin Via Romaa bussista jäätyäni (se lähtee alamäkeen heti bussista noustessa etuvasemmalta) ja sitten Via S. Biagiota, sillä katse ohjaa Piazza Vittorio Venetolla kulkemaan oikealle alamäkeen. Via S. Biagio lähtee suihkulähteen takaa hieman ylämäkeen.

Residenssi on yhdelle ihmiselle valtava, mutta se muuttuu parissa päivässä kodikkaaksi. Sateella kosteutta oli runsaasti sekä sisällä että ulkona. Ensimmäisenä yönä heräsin lattialle tippuvaan veteen, sillä en ollut ymmärtänyt sulkea yöksi ikkunaluukkuja. Se on syytä tehdä, ellei halua vedenpaisumusta aamupalakseen espresson sijaan.

Sateen jälkeen ihmiset löytyivät kaduille ja miehet rakennustyömaille. Keskustan ja sen nähtävyydet kävelee helposti läpi muutamassa tunnissa, ja sekä Sasso Barisanon että Sasso Caveoson alueilla voi kuljeskella aivan rauhassa. Vaikka kujat ovat pieniä ja mutkikkaita, ei täällä voi oikeastaan eksyä ja olo on turvallinen. Ihmiset auttavat mielellään, kun vain kysyy. Eräskin herra torin laidalla oletti minun olevan eksyksissä, kun jäin seisomaan risteykseen. Kerroin vain ajattelevani.

Trofie casarecce con melanzane arrosto, pomodoro e mozzarella
eli pastakiehkuroita munakoison ja tomaatin kera

Olen yrittänyt harrastaa italialaista ruoanlaittotaitoa veljeni antaman keittokirjan avulla. Via A. Persion varrella oleva tori palvelee viherasioissa aamupäivisin. Siellä on myös juusto- ja lihakauppoja. Prosciutto crudo di Parma eli parmankinkku on erinomaista ja tomaatit tuoksuvat kuin äidin kasvihuoneessa kasvaneet. Samalla kadulla on myös pieni lähikauppa, josta löytää kaikkea muuta tarvittavaa, kuten miljoonaa sorttia pastaa.

Tänään täällä paistoi ensimmäistä kertaa aurinko ja tunnelma muuttui lähes kotoisen loppukesäiseksi. Ostin kahvin Piazza Sedilen kahvilasta ja join sen ulkona aurinkolasit päässä. Konservatorion rakennuksista kuului soittajien ja laulajien harjoittelua. Neljäntenä päivänä en ole enää vieras tälle kaupungille.

Mietteitä Materasta

Palasin Materasta viikko sitten Kuhmoon, ja nyt lopultakin pääsen kirjoittamaan omia mietteitäni uudesta residenssistä. Vietin siellä reilut kolme viikkoa loka-marraskuussa. Residenssi oli huomattavasti tilavampi kuin oli olettanut, ja siellä oli erinomainen mahdollisuus työskennellä. Herkullisen lisämausteen - ainakin muusikolle - tuo alakerran holvisali, jonka akustiikkaa pystyimme testaamaan runoilija Tuomo Heikkisen kanssa järjestämässämme kyseisen tilan ensimmäisessä konsertissa "Poetry meets accordion". Yleisön mukaan akustiikka toimi mainiosti sekä puheen että musiikin suhteen. Materassa minulla oli kunnia soittaa resitaali myös konservatorion järjestämässä "Autunno musica" -konserttisarjassa.

Sassi on yksi erikoisimmista ja vaikuttavimmista paikoista, joissa olen ollut. Aamuinen näkymä espresson kera residenssin kuistilta toiselle puolelle Sassia on unohtumaton. Erikoisuudestaan huolimatta kaupunki ei ole vielä turisteiden pilaama. Paikalliset ihmiset ovat ystävällisiä ja avuliaita. Bussisysteemin ollessa Italiassa äärimmäisen sekava lähikahvilamme omistaja tilasi (ja tulosti) netistä minulle edulliset liput Roomaan.

Muusikolle kiinnostava paikka Materassa on luonnollisesti konservatorio, jossa on musiikkikouluosasto ja korkeakouluopetusta. Se sijaitsee kolmessa rakennuksessa kaupungin keskustassa. Minulla oli ilo tutustua moniin hienoihin ja yhteistyökykyisiin paikallisiin muusikoihin. Sen sijaan ammattiorkesteria Materassa ei ole - lähin löytyy Potenzasta, joka on Basilicatan maakunnan pääkaupunki. Potenzan orkesterin taiteellinen johtaja - samoin kuin monet orkesterin muusikoista - kylläkin on saanut koulutuksensa Materan konservatoriossa.

Työskentelyrauha residenssissä on fantastinen, ja se on tae tuloksekkaalle työskentelylle. Itse koen saaneeni kolmen viikon aikana tuloksia huomattavasti enemmän kuin vastaavana aikana "normaalielämässä".  Juuri työskentelyrauha, ystävälliset ihmiset, "siirtyminen ajassa 800 vuotta taaksepäin" ja hyvät liikenneyhteydet eri puolille Etelä-Eurooppaa houkuttelevat minua suuresti palaamaan Materaan.

Jukka-Pekka Kuusela

Hyvästi, Matera!

Tämä on, ainakin tällä kertaa, viimeinen blogipäivitykseni. Toivottavasti näistä on ollut sekä iloa että hyötyä. Ylihuomenna sunnuntaina lennän takaisin Suomeen. Kaksi kuukautta hujahti nopeasti, tosin matkustinkin melko paljon.

Tulen kaipaamaan Materaa, sen ilmapiiriä, tunnelmaa, ihmisiä sekä eteläitalialaista ystävällisyyttä. Kerran pysäytin kadulla naisen, jota luulin tuttavakseni, muttei hän ollutkaan. Nainen ei puhunut englantia, mutta hän soitti englantia puhuvalle ystävällään ja antoi minulle puhelimen.

Olen syönyt Italiassa harvemmin ravintoloissa kuin yleensä ulkomailla. Syy on seuraava. Matkustin Italiassa yksin. Italialaiset syövät ravintoloissa ystäviensä tai perheensä kanssa. Ravintola on heille kohtaamispaikka. Yksin syöminen tuntuu silloin kovin ulkopuoliselta. Italialainen ruoka oli pääsääntöisesti hyvää. Kannattaa kokeilla ennakkoluulottomasti myös itselle tuntemattomia ruokia sekä paikallisia erikoisuuksia. Ja vaikka ei olisi jäätelön ystävä, italialaista jäätelöä kannattaa maistella.

Olen oppinut ja puhunut italiaa vähemmän kuin oletin. Niin moni ihminen, johon ystävystyin, puhui englantia. Ystäväpiirini muotoutui kielitaidon mukaan. Välillä olen keskustellut jonkin verran myös englantia osaamattomien kanssa. Ainakin minulle on jäänyt vaikutelma, että olemme ymmärtäneet toisiamme, vaikkei keskustelussa olekaan menty kovin syvällisille tasoille tai puhuttu Brechtin näytelmistä.

Toivon palaavani Materaan. Viihdyin täällä hyvin. Siis hyvästi, Matera! Ei, vaan näkemisiin!

Tuomo Heikkinen
kirjallisuuden läänintaiteilija

PS. Kirjoitin vapaa-aikanani Materassa romaaniani. Puitteet siihen olivat hienot. Vielä on vaikea sanoa, milloin kirja julkaistaan, mutta siinä tulee olemaan tapahtumia, jotka sijoittuvat näihin maisemiin. Kirjan nimi ainakin tässä vaiheessa on Hän. Jos pidit näistä blogi-kirjoituksistani, niin etsi kirja aikanaan käsiisi.

Musma ja satunnaisia havaintoja

Kävin nykytaidemuseo Musmassa (Museo della Scultura Contemporanea). Siellä kannattaa käydä. Kaikki teokset eivät olleet mielestäni kiinnostavia, mutta oli siellä myös paljon teoksia, jotka olivat hienoja. Eräs suosikkitaiteilijoistani oli Walter Valentini.

Tänään kävelin paljon uuden kaupungin kaduilla. Valtaosan ajasta olen ollut vanhassa kaupungissa eli Sassin alueella. Ja ainakin minulle mielenkiintoisimmat paikat löytyvät Sassista. Mutta jos haluaa esimerkiksi shoppailla, voi käydä vaikkapa Via Annunziatellan liikkeissä.

Reissuni on jo loppupuolella. Seuraavaksi muutamia satunnaisia havaintoja:

Materassa käy paljon turisteja. Syyskuussa näki päivittäin esimerkiksi japanilaisia tai saksalaisia turistiryhmiä, jonkin verran lokakuussakin, mutta marraskuussa ryhmät ovat käyneet vähiin.

Autot ovat suhteellisen uusia, mutta välillä tulee muutamia vanhoja autoa vastaan. Maalaisjärkeä käyttäen suojateillä on turvallista, koska autoilijat pysähtyvät, kun joku ylittää katua.

Pyöräilijöitä ei näe ollenkaan, jos ei lasketa ammattipyöräilijöitä joita ajoittain (enimmäkseen kesällä) pyöräilevät kilpapuvuissaan ohi.

Miehet pukeutuvat kauluspaitoihin ja naiset tyylikkäästi.

Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja auttavaisia. Ilmeisesti ero pohjoisitalialaisiin on merkittävä, mutta itse en osaa verrata.

Ihmiset ovat todella lapsirakkaita. Missä tahansa on lapsi, saa hän valtavasti huomiota.

Sää on jo melko koleaa. Talvisin kuulemma saattaa olla päivän tai pari luntakin.

Tuomo

Runoesiintyminen jazz-trion kanssa



Quasi come Neruda - love poems & jazz trio

Esiinnyin Materassa toisen kerran, tällä kertaa jazz-muusikoiden kanssa. Menin ystävieni kanssa kuuntelemaan, kun gravinalainen runoilija Salvatore Ugo Digennaro esiintyi jazz-trion kanssa Vicolo Cieco -baarissa (Via Fiorentini) perjantai-iltana 2.11.

Salvatorea kuunnellessa minulle tuli tunne, että minäkin haluan lukea runojani yleisön edessä tänä iltana. En ollut etukäteen suunnitellut sitä mitenkään ja tilaisuudestakin kuulin vasta tuntia ennen sen alkamista. Salvatorelle ja muusikoille esiintymiseni kävi mainiosti. Niinpä minä luin runojani englanniksi ja suomeksi (jotta yleisö saisi käsityksen, minkälaista suomen kieli on) Salvatoren esiintymisen jälkeen. Muusikot säestivät minua. Ja vaikka emme tietenkään olleet harjoitelleet yhdessä yhtään, ammattimuusikot osasivat soittaa sopivaa musiikkia, kun kerroin heille parilla sanalla runon sävyn. Yleisö otti minut iloiten vastaan.

Jos haluaa esiintyä Materassa, tai vaikkapa järjestää näyttelyn galleriassa, niin aina kannattaa kysyä. Tosin kirjallisuudessa, tai runoudessa, täytyy ottaa huomioon kieli. Eli tulee olla jonkinlaisia käännöksiä, vähintään englanniksi, mutta mieluiten tietysti italiaksi, jotta yleisö ymmärtäisi paremmin. Lukeminen pelkästään suomeksi ei liene mielekästä.

Tuomo

PS. Jukka-Pekan lähdettyä talo on hiljentynyt. Niinpä olen alkanut taas huutaa. Olen nimittäin Mieskuoro Huutajien jäsen ja täälläkin on hyvä välillä harjoitella, jotta tuntuma säilyy. Olisi upeaa saapua Materaan esiintymään johonkin luolaan. Ohjelmistoon sopisi erinomaisesti ainakin Vuorenlouhijain laulu.

Konsertti residenssissä

Alakerran holvitila sopii monenlaisiin
esityksiin sekä ryhmien harjoittelupaikaksi.

Järjestimme Jukka-Pekan kanssa yhdessä Poetry meets accordion -konsertin residenssin alakerrassa tiistaina 30.10. Minä luin omia runojani sekä suomeksi että englanniksi ja Jukka-Pekka soitti harmonikalla kappaleita muun muassa Heikki Valpolalta ja Sergei Berinskyltä. 

Konsertti oli menestys. Esiinnyimme vuorotellen. Luin runoni kahdella kielellä, jonka jälkeen Jukka-Pekka soitti sellaisen kappaleen, joka sopi kyseisen runon teemaan. Siitä muodostui hieno kokonaisuus. Yleisö piti suomen kieltä lauluna.

Kävin katsomassa myös Jukka-Pekan konsertin, joka oli keskiviikkona 31.10. hotelli Le Monacellen salissa. Jukka-Pekka oli järjestänyt keikan yhteistyössä Materan konservatorion kanssa.

Keskiviikkoiltana oli myös Halloween. Materalaiset olivat panostaneet iltaan ja hyvin usealla oli vakuuttavan näköinen kauhumeikki ja teemaan sopiva pukeutuminen.

Tuomo