torstai 22. marraskuuta 2012

La musica italiana e la cucina italiana


Musiikki. Se on ensimmäinen asia, joka minuun iskeytyy uuden maan kamaralla.

Juustoa tihkuu lentokoneen rauhoittavaksi tarkoitetusta radiosta ja lentokentän kahvilan kaiuttimista. Olen totisesti Italiassa. En halunnut uskoa stereotypioihin, mutta ainakin tässä asiassa maa täyttää pelkoni. Yritän silti antaa Puglian seudulle mahdollisuuden, voihan meno tästä tasoittua. Tai sitten minusta tulee yltiöjuustoisten iskelmien ystävä.

Materaan saapuessani sataa, mikä näkyy vähäisenä ihmismääränä kaduilla. Joudun pari kertaa kysymään tietä, ensin Via Romaa bussista jäätyäni (se lähtee alamäkeen heti bussista noustessa etuvasemmalta) ja sitten Via S. Biagiota, sillä katse ohjaa Piazza Vittorio Venetolla kulkemaan oikealle alamäkeen. Via S. Biagio lähtee suihkulähteen takaa hieman ylämäkeen.

Residenssi on yhdelle ihmiselle valtava, mutta se muuttuu parissa päivässä kodikkaaksi. Sateella kosteutta oli runsaasti sekä sisällä että ulkona. Ensimmäisenä yönä heräsin lattialle tippuvaan veteen, sillä en ollut ymmärtänyt sulkea yöksi ikkunaluukkuja. Se on syytä tehdä, ellei halua vedenpaisumusta aamupalakseen espresson sijaan.

Sateen jälkeen ihmiset löytyivät kaduille ja miehet rakennustyömaille. Keskustan ja sen nähtävyydet kävelee helposti läpi muutamassa tunnissa, ja sekä Sasso Barisanon että Sasso Caveoson alueilla voi kuljeskella aivan rauhassa. Vaikka kujat ovat pieniä ja mutkikkaita, ei täällä voi oikeastaan eksyä ja olo on turvallinen. Ihmiset auttavat mielellään, kun vain kysyy. Eräskin herra torin laidalla oletti minun olevan eksyksissä, kun jäin seisomaan risteykseen. Kerroin vain ajattelevani.

Trofie casarecce con melanzane arrosto, pomodoro e mozzarella
eli pastakiehkuroita munakoison ja tomaatin kera
Olen yrittänyt harrastaa italialaista ruoanlaittotaitoa veljeni antaman keittokirjan avulla. Via A. Persion varrella oleva tori palvelee viherasioissa aamupäivisin. Siellä on myös juusto- ja lihakauppoja. Prosciutto crudo di Parma eli parmankinkku on erinomaista ja tomaatit tuoksuvat kuin äidin kasvihuoneessa kasvaneet. Samalla kadulla on myös pieni lähikauppa, josta löytää kaikkea muuta tarvittavaa, kuten miljoonaa sorttia pastaa.

Tänään täällä paistoi ensimmäistä kertaa aurinko ja tunnelma muuttui lähes kotoisen loppukesäiseksi. Ostin kahvin Piazza Sedilen kahvilasta ja join sen ulkona aurinkolasit päässä. Konservatorion rakennuksista kuului soittajien ja laulajien harjoittelua. Neljäntenä päivänä en ole enää vieras tälle kaupungille.

4 kommenttia:

  1. Kiitos! Olipa ihana lukea tunnelmakuvaustasi. Nythän sitä melkein jo siirtyi aistimaan Materan kujia...Tulen sinne joulukuun 3. ja imen kaikkea ko paikkaan liittyvää tietoa. Tekstisi jälkeen sinne on entistäkin ihanampi lähteä.

    Nautihan täysillä!

    VastaaPoista
  2. Kukahan tai ketähän siellä on tällä hetkellä? Ja mitähän sinne kuuluu tänään?

    VastaaPoista
  3. Hei,

    palasin Materasta 4.päivä. Olisin päivittänyt blogia mutta netti toimi siellä niin hitaasti, että päätin jättää kirjoittamisen Suomeen. Lähiaikoina kerron omia kokemuksiani ja ne ovat erittäin positiivisia.

    VastaaPoista
  4. Luin juuri äsken kokemuksiasi residenssipaikasta. Kuulostaa ihan sellaiselta paikalta, että sieltä saa sen mitä haluaisikin saavan, eli inspiraatiota siihen mitä on sinne lähtenyt tekemään. Tekstistäsi tuli sellainen olo, että tuo paikka taitaa olla oikeasti ite se Muusa :) . Kiitos.

    VastaaPoista