Vettä, koira ja muuta tärkeää

Kahden sateisen yön ja yhden sateisen päivän jälkeen rotkossa virtaa selvästi enemmän vettä kuin aiemmin. Matera parka! Kaikki vesi, joka sen kuiville kiville sataa, valuu saman tien rotkoon. Kuivuus ja kuumuus ovat täällä samanlaiset viholliset kuin meillä jää ja pakkanen. Ennakoiva varoituksen sana niille, jotka ovat tulossa tänne kesällä. Täällä on varmasti helvetillisen kuuma. Ei ihminen huvikseen kaiva kaupunkia vuoren sisälle, kuten materalaiset ovat tehneet.

Kuivuudenkin kanssa on tehty äärimmäisiä temppuja. Vuonna 1991 Materan keskusaukion alta löytyi unohdettu, sadevettä varastoiva holvisto. Se oli täynnä vettä. Satoja vuosia kaivamista käsin, viisikerroksisen talon korkuinen, jalkapallokentän laajuinen, muinaisen insinööritaidon massiivinen näytös. Ja miljoonia litroja vettä.

Nykyajalle tyypillistä, että tällainen sukupolvien mittainen työ unohtuu. Nykyaika yrittää peitellä vanhoja saavutuksia, koska se on itse mielestään huippukehittynyt ja kaikki sitä ennen oli mudassa mönkiviä uskovaisia. Mutta se nykyajasta.

Minä en osaa elää nykyhetkessä. Olen jo haikeuden vallassa, koska lähden pois – viikon päästä. Toisaalta minulla kesti kolme viikkoa saapumisesta ennen kuin tajusin olevani täällä. Nyt on hyvä. Voin piirtää.

Olen yksin residenssissä. Mikko Korsulainen oli täällä aluksi viikon verran yhtä aikaa, sitten Rebekka Naatus (mun beibe) oli täällä 12 päivää. Oi hiljaisia saleja, holveja ja huoneita!

Tilanne muuttuu lauantaina, kun 14-henkinen Vaskiveikot saapuu. Eivät ne kaikki tänne mahdu, mutta katsomme, kuinka moni mahtuu.

Ennen kuin lopetan, vielä pari käytännöllistä havaintoa. Olen ne velkaa, koska olen ottanut tämän asiallisen blogin runoratsukseni. Tulevat vierailijat! Jos nukutte Kirkossa (kun näette huoneen, tiedätte mitä huonetta tarkoitan), ette ehkä pysty nukkumaan, koska ulkona räksyttää koira. Se kuulee, mitä Kirkossa puuhataan ja haukkuu. Koiran nimi on Carlo. Toinen havainto. Olen kiinnittänyt keittiön seinälle kartan, johon olen maalarinteipillä ja nuolilla merkinnyt parhaat paikat. Juustokauppa, leipäkauppa, tori. Juustokaupasta ostakaa mozzarellaa. Leipäkaupasta leipää. Torilta mansikoita. Tai mitä haluatte. Osaattehan te itsekin valita. Mutta olipa se mitä tahansa, se on hyvää.

Syvin kiitoksin jätän tämän palatsin ja kaupungin taakseni ja palaan Pikisaareen seuraamaan jäiden lähtöä. Se ei ehkä ole dolcea, mutta se on vitaa!

Ville Ranta

Kirsikka kukkii! Tai jokin.