perjantai 21. syyskuuta 2012

Näkemisestä

Aika menee täällä nopeasti. Mutta yhdessäkin päivässä ehtii nähdä monenlaista. Olen muun muassa seurannut materalaisen Sipario-teatteriryhmän harjoituksia. Kyseessä oli Alessandro Manzonin kirjoittama näytelmä I promessi sposi (Kihlautuneet). Manzoni oli 1785 syntynyt kirjailija, joka kirjoitti näytelmän vanhalla materalaisella murteella. Ja näytelmä siis esitetään vanhalla murteella. Näytelmä ei ollut minulle ennestään tuttu. Tietenkään en ymmärtänyt näytelmästä kuin sen, mitä minulle kerrottiin, mutta kovasti näyttelijöillä oli kehonkieli käytössä.

Sää on ollut, syyskuun puolessa välissä, hyvä. Ei ole ollut kovia helteitä, mutta mukavan lämmintä. Vain saapumispäivänäni hieman satoi, muuten on ollut joka päivä aurinkoista.

Iltaisin on hienon näköistä, kun lyhdyt valaisevat Sassin alueen. Näköalapaikkoja on lukuisia.

Mukaan kannattaa ottaa omia suosikkeja klassisen musiikin klassikoista (ja esimerkiksi kannettava tietokone, josta musiikkia voi kuunnella). Kuuntelin Mozartin Requiemia tässä jylhässä maisemassa. Ihoni meni kananlihalle. Olin melkein näkevinäni tapahtumia vuosisatojen takaa. Suljettuani silmät, minä näin.

Matkalukemiseksi otin sattumalta, sen enempää miettimättä, José Saramagon Kertomus sokeudesta -romaanin. Ensinnäkin kirja on kirjana upea, mutta samalla tarina on jännä vastakohta tälle visuaalisuudelle. Menettäisi paljon, jos olisi täällä sokea.

Tuomo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti