Materassa 8.12.2012 - 11.1.2013

Bari Paleososta saapuva minibussi jätti käytännössä kaksi vuorokautta valvoneen taiteilijan torkkuvana ja pökkyräisenä viimeiselle pysäkille ja siitä alkoi Matera.

Aluksi en ollut uskoa olevani oikeassa paikassa, sillä maisema ei vastannut netistä katseltua muutamaa kuvaa. Vastassa onneksi oli kollega ja ystävä Anja Kurikka, joka johdatteli minut kohti Sassia eli vanhaa kaupunkia. Ensin sain hymyillä jo iloisemmin Vittoria Veneton leppoisalle keskusaukion tunnelmalle, mutta sitten leuka varsinaisesti loksahti, kun etenimme kivisiä kujia Barisanoon ja näin ensi kertaa maiseman joka residenssin kulmilta avautuu. Mieletön historiallinen kivikaupunki ja sen takana ”vuoret” eli jokilaakso jyrkkine törmineen.  Maisema ei ainakaan kaltaiselleni historian tunnun ystävälle voi paremmaksi muuttua.

Seuraava yllätys oli vaatimattoman portin ja sisäpihan jälkeen paljastuva hulppea residenssi. Ollaan aivan Materan ytimessä, kirjaimellisesti ja siksi, että kyseessä on ihan oikea luola-asutus, joissa voi vierailla myös museomallisina (Casa Grotta ja esimerkiksi myös MUSMA). Toki tämä on modernein mukavuuksin, mutta esimerkiksi yksi huoneista on yhä luonnonkivellä, samoin kylpyhuoneen katto. Paikallisten arvion mukaan, talo on voinut kuulua esimerkiksi useammalle perheelle, koska sisäänkäyntejä on niin monta – suurin osa nykyään suljettuja. Taisin itse päästä laskuissa kahdeksaan oveen ja asuinkerroksen huoneissa seitsemään. Lisäksi kellarissa on tiloja, mutta niissä tuli lähinnä käytyä turistikierroksella silloin tällöin. Tilaa siis piisaa ajatusten kulkea! Ja mitkä maisemat pienistä ikkunoista ja parvekkeelta! Pieni puutarha lisää idyllin tuntua, mutta puutarhaan ei pääse mistään käyskentelemään – kuulin paikallisilta sen kuuluvan eri omistajalle, joka asuu lähellä. Anjan kanssa teimme myös vähän sisustuspuuhia, ja ainakin omasta mielestämme olohuone on nykyään oikein viihtyisä tila, vaikka varsinainen sydän oli tietysti cuccina, keittiö, jossa ihanien tuoreiden raaka-aineiden ansiosta tuli kokkailtua oikein hyvää ruokaa. Ja päivällisen jälkeen (Italiassa päivällisaika alkaa 20:00) filosofointi Anjan kanssa saattoi jatkua myöhäänkin. Oli ilo, että residenssissä oli seuraa, jonka kanssa saattoi jakaa aterioita ja kokemuksia, hämmästellä ja ihastella, ja jakaa myös luomisen tuskaa, kun satumme kumpikin olemaan maalareita.

Ison vaikutuksen teki myös La Gravina, eli joki ja jokilaakso. Pujahdin sinne rantatieltä, aidan ali – aidan, jossa kiellettiin menemästä gravinaan ilman opasta, mutta kuivana ja aurinkoisena päivänä päätin katsoa miltä reitti vaikuttaa. Se oli helpohko, mutta en silti suosittele menemään yksin/kenenkään tietämättä/huonolla säällä/hämärällä. Alhaalla oli tunnelma kuin Alpeilla ja maaseudulla, joki virtasi ja lehmihaka rajasi alueita. Lehmiä siellä ei ollut, mutta ehkä niitä on esimerkiksi kesällä siellä. Alhaalta pääsee joen toiselle puolelle, halutessaan ylös asti. Reitit ovat hankalampia, mutta toiselta puolen löytyy ikivanhoja pieniä luolakirkkoja, erakkoluolia ja kivikautisia asuinpaikkoja. Myös alhaalta pääsee viehättävään pieneen oliivilehtoon, jossa on pikkuruinen kaktusta pukkaava kirkko.

Ihmisten ystävällisyys on myös mainittava, sekä positiivinen uteliaisuus, joka tuli hauskasti esiin esimerkiksi silloin kun ensimmäistä kertaa astelimme Anjan kanssa Malatestaan. Kaikki päät kääntyivät ja omistaja tuli vastaanottamaan meidät. Englantia puhuu sujuvasti vain melko harvat, mutta innokasta yrittämistä englannin puhumiselle kyllä löytyy. Uskon, että kontaktia paikallisiin saa helposti ja Malatestaa voi suositella paikaksi, jossa on helppo kohdata ihmisiä. Varmaan myös muut kahvilat ja kuppilat sopivat hyvin samaan tarkoitukseen.

Taidenäyttelyistä vaikuttavin oli vanhassa luostarissa Caveosossa, näyttely käsitteli hulluutta ja oli muistaakseni nimettykin ”Hullun museoksi”, mutta tämä näyttely ilmeisesti päättyy tammikuun loppuun mennessä. Seuraavaksi vaikuttavin oli MUSMA, jota todella suosittelen lämpimästi, samalla pääsee näkemään hienon palatsin ja sen seitsemän viinikellaria, myös Keskiaikaisen taiteen museo oli hyvä. Madonna-maalauksiin voi törmätä pitkin poikin kaupunkia. 

Olen onnellinen jokaisesta viidestä viikosta Materassa, ne olivat taiteellisesti tuottoisia ja oletan, että päähän tarttui auringonpaisteen lisäksi muutakin, joka myöhemmin näkyy taiteessani. Kiitän tilaisuudesta!